Tiettekö sen tunteen, kun on ihan innoissaan jostain, eikä oikeen pysty ajattelemaan mitään muuta? Vaikka kuinka yrität, vaeltaa sun ajatukset ihan väkisinkin koko ajan siihen yhteen tiettyyn juttuun! Well, tää on story of my life tällä hetkellä, koska:
CALIFORNIA HERE I COME!!
 |
| Mun elinalue näyttää kenties joltain tän suuntaselta, eli ihan rannalla ei olla. Mut ranta on jenkkien näkökulmasta just around the corner, kuten on San Franciscokin. Just hyvä tällaselle rauhaan tottuneelle suomalaiselle, joka ei ehkä selviäis kaupungin vilinässä 24/7! |
Eli San Francisco bay area, be preapared!
Joskus kesän alussa mietin, että ei vitsi, nyt olis niin loistava mahdollisuus lähteä ulkomaille. Mulla ei tavallaan oo mitään mikä sitoo mua tänne tällä hetkellä. Toki tulee ihan hirmu ikävä ystäviä, perhettä ja harrastuksia, mut mikään ei varsinaisesti pakota mua oleen porissa. Ehkä oon koko kevään jollain tavalla pohtinut että pitäiskö lähteä johonkin ja jos, niin mihin ja miten.
Tiesin, että jos lähden, haluun lähteä au pairiksi. Tykkään lapsista ihan hirmusesti, mulla on kokemusta lapsista paljon ja ennen kaikkea se on helppo ja turvallinen tapa lähteä toiselle puolelle palloa ja antaa oikeesti kunnon kokemuksen paikallisesta kulttuurista. Tiesin myös, että haluisin löytää kristityn perheen, koska olis helpompaa elää perheen kanssa, joka jakaa saman uskon. Joten aloin googlailla ja löysin järjestön nimeltä christian au pairs. Parin tunnin kuumeisen pohdinnan jälkeen lähetin jännitystä tihkuen mun hakemuksen! Maavaihtoehdoista päädyin jenkkeihin. Vaihtoehtoja olis ollut Australia, Canada, Britit ja Usa. Britit - liian lähellä, sinne voi matkustaa muutenkin. Plus en haluu paleltua brittiläisissä huonosti rakennetuissa taloissa talvella, hah :D Australia olis ollut myös cool, mut jotenkin aattelin et ei ehkä nyt (mikä onkin hyvä, nimittäin tässä kun oon asioita selvitellyt, niin mun lääkityksien sinne järkkääminen olis ollut miljoona kertaa haastavampaa kuin jenkkeihin). Canadaakin pohdein, mutta tulin tulokseen etten halua päätyä alueelle missä puolet ihmisistä puhuu ranskaa, kun en ymmärrä sitä sanaakaan. Joten jenkkilä jäi oikein hyväksi vaihdoehtoksi!
Alussa oli iso kasa paperisotaa tehtävänä, piti ravata lääkärissä, oli haastattelua järjestön kanssa ja piti hankkia todistuksia lastenhoitokokemuksesta. Kesäkuun lopussa perheen metsästyksestä tuli todellista, kun olin vihdoin saanut kaikki paperihommat mun viralliselle jenkkijärjestölle valmiiksi. Toi christian au pairs on siis amerikkaan mentäessä vain välikäsi, koska jenkkeihin voi lähteä vain virallisten hyväksyttyjen järjestöjen kautta. Mulle valikoitui järjestöksi sellanen kuin expert au pair. Christian au pairs hoitaa kaiken yhteydenpidon niiden kanssa ja perheet löytää mut sekä expertin profiilin kautta että ottamalla suoraan yhteyttä christian au pairsiin. Mulle tulikin muutamia yhteydenottoja heti seuraavalla viikolla ja puolet näistä oli expertin kautta ja puolet sitten christian au pairsin kautta. Jotenkin näistä mikään ei kuitenkaan tuntunu mätsäävän. Oli ihan kivankuulosia perheitä, mut mikään ei kuulostanut täydelliseltä.
Heinäkuun puolenvälin jälkeen sain viestin kalifornialaisesta perheestä, joka etsii au pairia. Juttelin ensin christian au pairsin kanssa tästä perheestä, kun niillä on vähän erilainen tilanne perheessä tällä hetkellä ja valintaprosessi oli sen takia astetta hienovaraisempi. Kun olin varmistanut, että haluan puhua enemmän tän perheen kanssa, niin sovittiin skype-treffit perheen iskän kanssa. Fiilis sen jälkeen oli vähän jäätävä ja jäätynyt ja olin ihan varma että ne vihaa mua :D Mutta kuinkas ollakaan, sain sähköpostin että tälle iskälle jäi tosi hyvä fiilis musta ja se haluaisi, että tapaan sen vaimon ja voitaisiin jutella. No, skypetin sitten tän äidin kanssa ja se oli aivan supermahtavaa! Niiden perhe kuulostaa ihanalta ja oikeastaan lähestulkoon jokainen mun rukoustoive, joita mulla perheen suhteen oli ollut, toteutui ihan kirjaimellisesti. Perheessä on 10 v poika ja 13 v tyttö. Tilanne perheessä on tosiaan aika hurja, kun toinen lapsista sairastaa todella vaikeesti tällä hetkellä. En viitsi kertoa sen enempää, mutta tilanne ei oo ihan your-typical-aupair-family. Mutta oon silti varmoilla fiiliksillä siitä, että tää on just se mulle tarkoitettu perhe. Helppoa ei varmasti tuu olemaan, mut God is with me!
Anyways, that's my story. Nyt pitäis tehdä miljoonat järjestelyt ja joskus elokuun lopun ja syyskuun alun huudeilla meikä suuntaa sitten näillä näkymin kohti kaliforniaa! Toki pessimisti mussa kelaa, et mikä kaikki voi mennä pieleen ennen lähtöä. Vielä on niin iso kasa tehtävää ja yks viisumi hankittavana. Uskon varmasti vasta sitten ku istun lentokoneessa nenä kohti usaa. Mutta wuupwuup!!! Oon aika innoissani ja toivon että asiat menis tästä eteenpäin smoothly, as they say. Niin että jos joku tarvii kämppää/huonekaluja/omistaa isoa varastoa jota vois lainata, niin ota rohkeesti yhteyttä! Myynnissä olis parit mööbelit ja loput pitäisi saada tungettua vuodeksi varastoon jonnekin.
Stay tuned!
- E
