Time is running by too fast

 Mitäs tässä nyt on tullut viimeaikoina puuhasteltua?

On tullut käytyä Alcatrazissa, valmistauduttua jouluun, käytyä erilaisilla joulumarkkinoilla, vietettyä suomityttöjen pikkujouluja, käytyä Grace Notes nimisen acapella -yhtyeen konsertissa, vietettyä thanksgivingiä ja mitä kaikkea muuta! Ollut ihan hirmuisen kiireistä olevinaan. Tässä postauksessa tulee nyt pieni pikakelaus thanksgiving - viikkoon, jolloin mulla oli siis pääosin koko viikko vapaata ja ehdin puuhailla vaikka mikä kivaa!

Alcatraz

 San Francisco laivasta katsoen. Alcatrazista mantereelle on muistaakseni noin 1,5 mailin matka.

The rock. Yksi maailman tunnetuimpia vankiloita. Oli kyllä ihan huippumielenkiintoinen kokemus, suosittelen kyllä käymään tutustumassa! Turistejakin tuolla käy keskimäärin noin 2700 päivässä (!!), eli kyllä sillä jonkunlainen appeal taitaa olla. 

Meni reissu vähän suunniteltua huonommin kun päädyin kaltereiden taakse..?

 Tällasta näkymää ne vangit sieltä on katselleet. Niin lähellä, mutta niin kaukana.

Suomityttöjä

Vietettiin pari viikkoa sitten South Baylla asustavien suomityttöjen kanssa vähän pikkujouluja. Oli pipareita, fazeria, suomikarkkeja ja juustoja! Nam. Niin ja ihanaa suomidesigniä Jennin suomalaisen hostperheen luona! On muuten aika hullua miten erilaisia kodit voi eri maiden välillä olla. Kyllä vaan pohjoismainen sisustustyyli on mun mieleen. Täällä ällöintä on ehkä kokolattiamatot. Ylipäätään ehkä sisustus ei ole asiana niin tunnettu. Talot harvoin on niin harkittuja kuin suomessa, ainakaan sen perusteella mitä ite oon nähnyt. Jotenkin niistä vaan usein puuttuu semmoista lämpöä, mitä suomikodeissa on! En osaa sitä jotenkin sanoin kuvailla, mutta jotenkin pohjoismaalainen malli vaan tuntuu kodikkaammalt ja siistimmältä.

Käytiin myös San Franciscossa seikkailemassa tyttöjen kanssa.  Käytiin muun muassa castro streetillä, joka siis tunnetaan yleisesti homojen yhteisönä. Oli kyllä ihan mielenkiintoinen kokemus, herätti ainakin kaikenlaista pohdittavaa.

Pestoa pizzassa? Kuinka hyvää!

Thanksgiving

Tässä kuvassa on osa mun sukua täällä. Hauskintahan mun thanksgivingissä tosiaan oli se, että mun host-perhe oli poissa kuvioista. Mut oli kutsuttu viettämään iltaa mun host-äidin perheen ja suvun kanssa. Hyppäsin puoliksi suden suuhun, koska olin näistä ihmisistä tavannut noin puolet ennen tätä iltaa. Mutta oli kyllä hyvä thanksgiving! Tykkään niin paljon siitä ajatuksesta, että vietetään aikaa perheen kanssa ja muistetaan olla kiitollisia. Ollaan vaan ja vietetään laatuaikaa perheen kanssa! Oli mukava ilta ja ihan ookoo ruokaa: kalkkuna, stuffing, gravy, vihreitä papuja, mashed potatoes ja cranberries. Mun makumaailma nauttii kyllä huomattavasti enemmän suomalaisesti ruoasta. Mutta ei huonoa tuokaan. Ja ne jälkkärit!! Huh, söin kyllä niiiiiin hyvää (ja niin makeeta) marenkikakkua! Kaikenkaikkiaan oli hyvin random, mutta hauska ja ihana thanksgiving.

Tästä kaikestahan nyt on hurahtanut aikaa jo ainakin kaksi viikkoa, siksi tällainen pieni pikakelaus siitä, että mitä kaikkea on suunnilleen tullut puuhailtua. Paljon muutakin on tullut tehtyä, mutta kaikesta kivasta ei millään ehdi kirjoitella. Yritän päivitellä viime viikon kuulumisiakin tässä kohtapuolin!

The day I fell in love

Breathing in the air of a new city.
Standing on your tiptoes, trying to reach higher to see more.
Feeling your heartbeat, trying not to get lost.

Feeling the freedom of being whoever you want to be. 

Trying to grasp all the opportunities around you.

Breathing in the air of a beautiful city.
All the smells, colours, places, people.
A million new things to take in.
A million new things to love. 

 Falling in love with San Fran.

Ja voi hups, tajusin vasta nyt, että koko tämä huikean pitkä kirjoitus tuli englanniksi. Sorry!

Ps. nyt löydät blogin myös Bloglovinista!
Follow my blog with Bloglovin

Life in California

Clayton, California

Väittävät, että tää on 10 000 asukkaan pikkukaupunki. Mutta kun lisätään yhtälöön se fakta, että näitä pikkukaupunkeja on vieri vieressä muutama, onkin todellisuus vähän eri. En pysty käsin laskemaan kaikkia täältä löytyviä kuppiloita, kauppoja, ruokapaikkoja ja palveluita. Tarjonta on loputon. 

Parasta tässä on kuitenkin se, että myös luonto on lähellä. Oon ihan rakastunut näihin maisemiin ja tähän ympäristöön. Tää talo sijaitsee ihan Mt. Diablon juurella ja vaellusreitit alkaa tosta 200 metrin päästä. Ihan mielettömän upeeta. Oon pariin otteeseen ehtinyt tutustumaan Diablon ympäristöön ja oon kyllä niin rakastunut.

Aika täällä hurahtaa ihan hirmuisen äkkiä! Oon tutustunut perheeseen, opetellut kulkemaan täällä, tavannut kaikki mahdolliset sukulaiset ja yrittänyt kotiutua. Amerikkalaisesta kulttuurista voisin kertoa nyt jo vaikka miljoona hauskaa tarinaa, mutta ehkä säästän ne myöhemmäksi. Hyvin menee, mutta menköön. Sopeutumista on vielä edessä varmaankin pitkä tovi, mutta hyvällä pohjalla ollaan. Tuntuu kivalta. Odotan innokkaasti, että mitä kaikkia upeita seikkailuja tänä vuonna vielä tuleekaan vastaan! Tässä vielä muutama kuva kuluneesta viikosta iPhonen silmin :) 

 One of the best things in this house! In love. 

Amerikkalaiset autot, voi huh! Voisin kirjottaa tästäkin aiheesta jo niin monta tarinaa. Kuten siitä, että täällä on stop-merkkejä kaikkialla. Oikeesti. Kaikkialla. Koko ajan. Ja nopeet syö hitaat - toimintajärjestys. Eli kuka ikinä on ensimmäisenä risteyksessä, saa mennä ensin. Confusing? Niin no. Odotappas kunhan kerron, että täällä saa ajaa punaisia päin. Jos oot kääntymässä oikeelle, on punainen valo ikään kuin varoituskolmio - kunhan katsot ettei ketään tuu mistään, niin sen kun annat mennä vaan. Suomalaisenahan mä tajuan kerta toisensa jälkeen jököttäväni siinä risteyksessä tien tukkeena odottamassa että valo vaihtuu.. :D Yksi autoihin liittyvä havainto on myös se, että amerikassa ei pahemmin esiinny suomen teillä hyvin tiheään näkyviä hirvityksiä: farmariautoja.

Sää täällä on ollut oikeen kiva, vaikkakin poikkeuksellisen lämmin ollakseen syyskuu. Koko viime viikko pyörittiin lähes + 40 tuntumassa. Mutta täytyy sanoa, että californian + 40 on jopa ihan miellyttävä! Kuuma toki, mutta ihan sairaan upeaa kun ilma ei oo yhtään kostea. Eli suomeksi vaikka on +40 astetta, niin ei oo yhtään hiostavan kuuma, on vaan kuuma. Loving it! Nyt pitäisi vähän viilentyä, eli ensi viikko pyöritään jossain 25-30 asteen tietämillä. Sopii mulle!

Kaikenkaikkiaan täällä siis kaikki hyvin. Terkkuja kaikille suomeen ja stay tuned! :)