Suomityttöjä, sattumuksia, thanksgiving, seikkailuja ja vapautta. Niistä oli mun viime viikko tehty.
Jäin siis yksin kotiin koko viikoksi, kun loputkin mun perheestä suuntasi toiselle puolelle maata. Host-tyttö on edelleen siis sairaalassa siellä, joten hostiskä ja hostpoika lähtivät vierailulle sinne. Oli mulla onneksi vahtikoira Buddy, joka lähinnä säikytteli mua koko viikon ajan haukkumalla kaikkea turhaa. Viikon aikana ehdin muun muassa vierailla Alcatrazissa, viettämään suomipikkujouluja, viettämään perinteisen amerikkalaisen thanksgivingin ja käymään San Franciscossa. Näistä lisää myöhemmin, mutta nyt haluan kertoa teille hyvän ja surullisen tarinan mun viikosta, joka oli täynnä sattumuksia.
Ensin pitää kertoa teille ällö tarina mun hetkellisestä kämppiksestä. Mulla oli huonekaverina sellanen
rodent että YÄK! Yhtenä päivänä kun siivosin, löysin mun yöpöydän laatikoista hiirenkakkaa. Olin niin ällötyksissä, että siivosin koko huoneen lattiasta kattoon ja toivon lujaa sen hiiren vipeltäneen johonkin muuhun huoneeseen. No, olishan se nyt ollut tietysti aivan liikaa toivottu.. Tulevana yönä heräsin keskellä yötä siihen, että joku rapisteli edestakaisin mun yöpöydän laatikoissa. Keräsin rohkeutta varmaan viisi minuuttia ja kädet täristen aloin availemaan laatikoita toivoen, että saisin sen ilkimyksen kiinni. Nohh. Eihän se nyt tietysti niin helppoa ollut. Leikittiin kuurupiiloa ja hiiri oli mua sata kertaa parempi siinä. En nähnyt hiirestä vilahdustakaan! Lopulta luovutin ja jätin mun valtakunnan sille hiirelle ja lähdin itse evakkoon toiseen huoneeseen. Aamulla yritin metsästää hiirtä käymällä kaikki kolot mun huoneessa läpi, mutta en löytänyt sitä ilkimystä. Löysin kylläkin sen jälkeensä jättämät tuhot: mun puolisyödyt hapankorput!! Siinä kohta olin kyllä tosi hiilenä siihen hiireen. Mun arvokkaat suomihapankorput ja tää ilkimys menee syömään ne!!!
En löytänyt meiltä mistään hiirenloukkuja, joten jouduin seuraavanakin yönä jättämään asian sikseen, kun en ehtinyt loukkua mistään ostaa. Otin koiran mn huoneeseen nukkumaan, eikä hiiri ääntelehtinyt sinä yönä lainkaan. Toki enhän mäkään kovin montaa silmällistä nukkunut kun odotin koko ajan, että kohta se hyökkää jostain! :D Seuraavana päivänä sitten puhuin hostien kanssa ja ne kertoi, että kyllä meiltä löytyy hiirenloukkuja. Löysin siis loukun, viritin sen hiirelle ja nukuin seuraavan yön evakossa.
Ja BUUM! Se ilkeä pikkusöpöläinen oli vihdoin jäänyt kiinni!!
Winwin mulle. Hiiri nolla, Eve yksi!
Niin ja mitäs muuta? Yhtenä iltana olin tulossa kotiin jostakin ja olin käyttänyt mun puhelinta navigaattorina. Suljin navin jossakin kohtaa, kun tiesin olevani jo selvillä vesillä ja olin varma, että osaan tien kotiin. Jostain
järjettömästä syystä jätin kuitenkin puhelimen mun syliin loppumatkan ajaksi. No arvatkaa kaksi kertaa miten siinä kävi?? Pääsin kotiin, nousin ylös autosta ja...
KRÄKS! Ja toki kyseessä oli mun amerikkapuhelin, eli siis puhelin joka ei oikeasti edes ole mun. Iphone 6. Hetken mietin että
eieieieieieiei, ei tää voi tapahtua.. Lopulta rohkenin nostamaan puhelimen ja tarkistamaan vauriot: pahasti säröytynyt näyttö. Loppututkimus osoitti, että puhelin toimii edelleen ihan normaalisti, mikä oli iso helpotus. Oli kiva häiritä hostien reissua moisilla uutisilla, mutta onneksi ottivat asian hyvin vastaan. Nyt on jo uusi näyttökin ja puhelin on taas kuin uusi..
Onnistuneesti host-perheen palattua kotiin onnistuin myös aiheuttamaan niille muutamat ylimääräiset sydämentykytykset. Olin omassa huoneessa ja nekin oli jo melkein nukkumassa, kun yhtäkkiä mun palohälytin pärähtää soimaan. PIIIIIIP! Ensin mietin hetken että mitä mä teen? Palaako jossain? What? Sitten tajusin, että yks mun kynttilöistä palaa epätäydellisesti, joten siitä tullut käry sai palohälyttimen soimaan. Sydän pamppaillen nappasin käteeni paperinpalasen ja aloin heilutella sitä palohälyttimen alla toivoen lujaa, että piipitys lakkaisi pian. Kyllä se siitä sitten hiljeni.. Kiva sitten selitellä hosteille että juu anteeksi, missään ei oo tulipaloa, mä vaan täällä kynttilöitä yritän polttaa, jatkakaahan vaan nukkumista... Oli sellanen fiilis että
GO me!
Viime viikko oli siis ihan täydellinen aupair-viikko :D Nyt mennään kohti joulua, toivottavasti vähän vähemmillä sattumuksilla.. Kuvia ja lisätarinoita viime viikon menemisistä luvassa heti, kunhan ehdin (
lue: saan aikaiseksi) siirtää kuvia koneelle ja kirjoitella lisää!
