Time is running by too fast

 Mitäs tässä nyt on tullut viimeaikoina puuhasteltua?

On tullut käytyä Alcatrazissa, valmistauduttua jouluun, käytyä erilaisilla joulumarkkinoilla, vietettyä suomityttöjen pikkujouluja, käytyä Grace Notes nimisen acapella -yhtyeen konsertissa, vietettyä thanksgivingiä ja mitä kaikkea muuta! Ollut ihan hirmuisen kiireistä olevinaan. Tässä postauksessa tulee nyt pieni pikakelaus thanksgiving - viikkoon, jolloin mulla oli siis pääosin koko viikko vapaata ja ehdin puuhailla vaikka mikä kivaa!

Alcatraz

 San Francisco laivasta katsoen. Alcatrazista mantereelle on muistaakseni noin 1,5 mailin matka.

The rock. Yksi maailman tunnetuimpia vankiloita. Oli kyllä ihan huippumielenkiintoinen kokemus, suosittelen kyllä käymään tutustumassa! Turistejakin tuolla käy keskimäärin noin 2700 päivässä (!!), eli kyllä sillä jonkunlainen appeal taitaa olla. 

Meni reissu vähän suunniteltua huonommin kun päädyin kaltereiden taakse..?

 Tällasta näkymää ne vangit sieltä on katselleet. Niin lähellä, mutta niin kaukana.

Suomityttöjä

Vietettiin pari viikkoa sitten South Baylla asustavien suomityttöjen kanssa vähän pikkujouluja. Oli pipareita, fazeria, suomikarkkeja ja juustoja! Nam. Niin ja ihanaa suomidesigniä Jennin suomalaisen hostperheen luona! On muuten aika hullua miten erilaisia kodit voi eri maiden välillä olla. Kyllä vaan pohjoismainen sisustustyyli on mun mieleen. Täällä ällöintä on ehkä kokolattiamatot. Ylipäätään ehkä sisustus ei ole asiana niin tunnettu. Talot harvoin on niin harkittuja kuin suomessa, ainakaan sen perusteella mitä ite oon nähnyt. Jotenkin niistä vaan usein puuttuu semmoista lämpöä, mitä suomikodeissa on! En osaa sitä jotenkin sanoin kuvailla, mutta jotenkin pohjoismaalainen malli vaan tuntuu kodikkaammalt ja siistimmältä.

Käytiin myös San Franciscossa seikkailemassa tyttöjen kanssa.  Käytiin muun muassa castro streetillä, joka siis tunnetaan yleisesti homojen yhteisönä. Oli kyllä ihan mielenkiintoinen kokemus, herätti ainakin kaikenlaista pohdittavaa.

Pestoa pizzassa? Kuinka hyvää!

Thanksgiving

Tässä kuvassa on osa mun sukua täällä. Hauskintahan mun thanksgivingissä tosiaan oli se, että mun host-perhe oli poissa kuvioista. Mut oli kutsuttu viettämään iltaa mun host-äidin perheen ja suvun kanssa. Hyppäsin puoliksi suden suuhun, koska olin näistä ihmisistä tavannut noin puolet ennen tätä iltaa. Mutta oli kyllä hyvä thanksgiving! Tykkään niin paljon siitä ajatuksesta, että vietetään aikaa perheen kanssa ja muistetaan olla kiitollisia. Ollaan vaan ja vietetään laatuaikaa perheen kanssa! Oli mukava ilta ja ihan ookoo ruokaa: kalkkuna, stuffing, gravy, vihreitä papuja, mashed potatoes ja cranberries. Mun makumaailma nauttii kyllä huomattavasti enemmän suomalaisesti ruoasta. Mutta ei huonoa tuokaan. Ja ne jälkkärit!! Huh, söin kyllä niiiiiin hyvää (ja niin makeeta) marenkikakkua! Kaikenkaikkiaan oli hyvin random, mutta hauska ja ihana thanksgiving.

Tästä kaikestahan nyt on hurahtanut aikaa jo ainakin kaksi viikkoa, siksi tällainen pieni pikakelaus siitä, että mitä kaikkea on suunnilleen tullut puuhailtua. Paljon muutakin on tullut tehtyä, mutta kaikesta kivasta ei millään ehdi kirjoitella. Yritän päivitellä viime viikon kuulumisiakin tässä kohtapuolin!

Trick or treat?

Tiesin, että Halloween on amerikassa iso juttu ja että sitä juhlitaan pikkuisen eri tavalla kuin suomessa. En kuitenkaan ehkä osannut odottaa, että jo syyskuussa kauppoihin ilmestyisi kaikenlaisia halloweeniin liittyviä koristeita, asusteita ja ennenkaikkea karkkia.

Perinteisen amerikkalaisen halloweenin perässä suuntasin San Josen suuntaan South Baylle yhden ihanan saksalaistytön host-perheen luokse vierailulle. Alue, jolla tää perhe asuu, on kuulemma todella hyvä karkki tai kepponen kierrosta ajatellen. Eron eri asuinalueiden välillä todella huomasi: toisissa naapurustoissa keppostelijoita ja koristeltuja taloja oli ihan mielettömän paljon ja toisilla alueilla näkyi tuskin kahta keppostelijaa. Selvästi täytyy siis tietää, minne kannattaa lähteä karkkia keräilemään.

Me haluttiin kokea perinteinen amerikkalainen halloween, joten lähdettiin isolla porukalla karkkikierrokselle. Mukana oli useampi perhe lapsineen. Ihmisiä oli liikkeellä ihan mielettömän paljon ja suorastaan ihmettelen miten vanhemmat ei hukkaa lapsiaan siinä ruuhkassa! Koska ollaan jo pitkällä syksyllä, tulee pimeä aika aikaisin ja kesken keppostelen tulikin ihan pilkkopimeää. Sen takia oli niin vaikea yrittää löytää oikeat lapset sieltä väkijoukosta. Kadulla kulki valehtelematta satoja ihmisiä suuntaan ja toiseen. Oli kyllä aika kokemus.

Mitä tulee talojen koristeluun ja ihmisten panostukseen.. No voi huh sanon minä!

Oli kyllä hauska päästä näkemään miten satasella ihmiset täällä eläytyy halloweeniin. Kaikkia taloista ei suinkaan ollut koristeltu ihan over the top, mutta jotkut oli panostaneet niin paljon etten tajua. Koristelut oli mietitty loppuun asti pieniä yksityiskohtia myöden.

Perinteisen trick or treat - kierroksen lisäksi mun halloweeniin kuului perusmaerikkalaista ruokaa sekä hyvää seuraa!

Olihan se hauskaa, mutta ei tätä joka vuosi jaksaisi. En ymmärrä, miten ihmiset jaksaa panostaa joka vuosi ihan satasella yhteen iltaan!

Seuraavaan kertaan,
E

I am not scared to jump, I am not scared to fall

Time flies so fast! Tuntuu että päivät kulkee ihan sairaan nopeesti ohi. Clayton alkaa tuntua pikkuhiljaa jo aika kodikkaalta. Kalifornia puolestaan on ihana. Täällä on niin paljon nähtävää ja niin paljon tehtävää, ettei pieni suomalainen edes ymmärrä! Maisemat on kauniita ja ihmiset on hyväntuulisia ja rentoja. Viikonloppuna ajoin viisikaistaisella, ruuhkaisella freewaylla katsellen tienviittoja, jotka sanoi muun muassa Los Angeles ja San Francisco. Tuli aika mieletön fiilis. This is it. I'm living my dream. 

En sano, että kaikki on ruusuilla tanssimista ja kultareunusteisia astioita, mutta viihdyn täällä ihan mielettömän hyvin. Tottakai kotia ja suomea on välillä ikävä. Työt ei aina ole ihan helpoimmasta päästä, vaan viikolla fiilis on usein aika väsynyt ja rättipoikki. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois. 

Viime viikonloppu oli aika täydellinen ja sen voimalla oon liidellyt koko alkuviikon, vaikka univelka on sanoinkuvaamaton. Lauantaina oli luvassa leffa, pizzailta sekä seikkailua pikkuisessa Claytonissa kivojen kuvien ja auringonlaskun perässä. Sunnuntaina suuntasin South Baylla asuvien suomityttöjen kanssa kuuluisaan Santa Cruziin. Oli mieletön kulttuurishokki tavata suomalaisia pitkästä aikaa! Oli kyllä niin huippua, kun ei tarvinnut pohtia kulttuurisia eroja kaikessa toiminnassa, vaan oli niiiin helppo toimia. Suomalaisten kanssa on vaan niin helppoa. Musta tuntuu että varsinkin nää jenkit toimii niin korkealla taajuudella, että niiden seurassa oleminen on välillä aika uuvuttavaa. Ne puhuu ihan koko ajan. Ne ei ymmärrä, että suomalainen voi istua hiljaa vaikka viisi minuuttia eikä se tarkoita että joku on vialla. :D

Clayton, CA

 Santa Cruz, CA

Hiekkaa varpaissa, meren tuoksu, tukka silmillä ja vapaus sydämessä. Katselin tänään merta ja tajusin, että se on kyllä niin mun elementti. Voisin tuijottaa laineita loputtomiin. Tuntuu kuin hengittäisi sisään elämää, raikkautta ja rauhaa. 

Parasta on mennä spontaanisti uimaan ja napata aaltoja. Oltiin varmaan hyvä näky omituisissa uimavarusteissamme - varautuminen ei ollut kaikilla ihan 100 prosenttista. Capitolassa aallot oli niin suuria, että välillä ne hukutti sut alleen ja pyyhkäisi ylitse. 

Parasta on olla spontaani ja tehdä asioita on a whim. Heittäytyminen on parasta. Uimisen jälkeen oltiin itse kukin ihan tuskasen hiekkaisia ja jättetiin muutama kilo hiekkaa vessan lattialle yrittäessämme siistiytyä kotimatkaa varten. Ite löysin hiekkaa korvasta vielä autossakin. Joku heitti kotimatkalla kysymyksen, että miten meni niin kun omasta mielestä?  Mä tekisin kaiken uudestaan täysin samalla tavalla, hiekkakriisistä huolimatta. That's life. Imperfection makes it perfect.

 

Muistakaa nauttia elämästä joka hetki ja elää jokainen minuutti täysillä!

Love, E

Getting used to it all

En kyllä vieläkään tajua, että asun toisella puolella palloa. Oon nyt ollut täällä hiukan vajaa kuukauden, eikä yhtään tunnu siltä! Jotenkin en osaa edes käsitellä ajatusta siitä, että suomi on jossain kaukana ja mä oon täällä jossakin. Vähän kun unissakävelisin. Se on hassu tunne. Mulla on hyvä olla ja viihdyn täällä, mutta on vaan sellainen hassu olo, ettei kuitenkaan oikeen tiedä missä on. Yhtenä iltana telkkarissa joku totesi että "here in California we have..." ja mä jäin tuijottamaan telkkaria suu auki. Ai niin. Kalifornia. Mähän oon Kaliforniassa.

Kerta toisensa jälkeen mua hämmästyttää se, miten vähän ihmiset tietää suomesta. Multa on nyt kolme kertaa kysytty, että puhutaanko suomessa englantia äidinkielenä. Wait what? No ei todellakaan puhuta! Yllättävän monella on myös tarve kertoa, että I have relatives in Finland/my grandma was from Finland. That's totally fine, mutta sitten kun joku tulee kertomaan sulle että I have relatives in sweden/norway/russia/switzerland/whatever part of europe. I mean why?

Amerikkalainen how are you - kulttuuri puolestaan naurattaa mua päivä päivältä enemmän. Yhden saksalaisen tytön kanssa just jaettiin kokemuksia semi awkward -hetkistä tän asian parissa. Se on vaan suomalaiselle jotenkin aika hankala yhtälö. Paras hetki on ollut se, kun vaeltamassa ollessani vastaantuleva pysähtyi kysymään että how are you? Teki mieli vastata että why are you talking to me, I'm trying to hike here.

Yhden kulttuurisesti erilaisen ja huvittavan hetken koin myös kirkossa. Ensinnäkin voisin kertoa, että tämä kyseinen jumalanpalvelus oli suunnattu pelkästään nuorille aikuisille (n. 20-30-vuotiaille) ja paikalla oli arviolta ehkä noin 150 ihmistä. 150 nuorta aikuista kirkossa? I'm so not complaining! Mutta asiaan. Tiedättehän miten suomessa sut saatetaan laittaa nostamaan käsi pystyyn jos olet ekaa kertaa nuornteillassa? No, täällä sut seisotetaan koko porukan edessä ja joudut kertomaan kuka olet, miten oot eksynyt kyseiseen kirkkoon, mitä teet ja mikä on sun lemppari pumpkin dish. Great. Ja 150 ihmistä tuijottaa sua silmä kovana. No joo, itsehän koin tän lähinnä hyvänä juttuna, koska se varmisti sen että kaikki tiesi että mä oon uusi ja oli helppo tutustua moniin ihmisiin. Superlike siis!

Söpö Walnut Creek

Viikko on hurahtanut aivan sairaan äkkiä ohi. Oon tavannut paria muuta au pairia, tutustunut lähiympäristöön lisää, tutustunut uuteen kirkkoon ja hankkinut salijäsenyyden. Sali vaikuttaa ihan hyvältä paikalta ja eniten tykkään siitä, että siellä on myös uima-allas, eli uiminen on helppo yhdistää treeniin! That's cool!

Silti, voi PULS rakas kuinka kaipaan sua jo nyt!

Countrywood shopping center. Aivan sairaaaaan söpö paikka, mun viikon favourite place!

Everyday landscape, from the way to shcool.

Teille jotka ette vielä tiedä: aloin lukemaan Percy Jackson - sarjaa, koska hostpojan kanssa ollaan kiistelty siitä, että onko Harry Potter parempi kuin Percy Jackson vai päinvastoin. Mähän tietysti tiedän, että HP voittaa PJ:n mennen tullen. L on eri mieltä, sen mielestä ei voi olla parempaa sarjaa kuin Percy Jackson. Mutta L ei ole vielä saanut lukea Harry Potter - sarjaa, joten se ei vaan vielä tiedä, että HP on oikeesti parempi. ;)  Luettuani ekan Percy Jacksonin pysyn todellakin kanssani - Harry Potter on miljoona kertaa parempi! Ei PJ:kään huono ole, mutta ei se vedä millään vertoja J.K Rowlingin luomuksille. 

Claytonin tanssivat lapset.

Guess what made my week perfect? Season 12 is finally here!

Love, E

California here I come!

Tiettekö sen tunteen, kun on ihan innoissaan jostain, eikä oikeen pysty ajattelemaan mitään muuta? Vaikka kuinka yrität, vaeltaa sun ajatukset ihan väkisinkin koko ajan siihen yhteen tiettyyn juttuun! Well, tää on story of my life tällä hetkellä, koska:

CALIFORNIA HERE I COME!! 

Mun elinalue näyttää kenties joltain tän suuntaselta, eli ihan rannalla ei olla. Mut ranta on jenkkien näkökulmasta just around the corner, kuten on San Franciscokin. Just hyvä tällaselle rauhaan tottuneelle suomalaiselle, joka ei ehkä selviäis kaupungin vilinässä 24/7!

Eli San Francisco bay area, be preapared!

Joskus kesän alussa mietin, että ei vitsi, nyt olis niin loistava mahdollisuus lähteä ulkomaille. Mulla ei tavallaan oo mitään mikä sitoo mua tänne tällä hetkellä. Toki tulee ihan hirmu ikävä ystäviä, perhettä ja harrastuksia, mut mikään ei varsinaisesti pakota mua oleen porissa. Ehkä oon koko kevään jollain tavalla pohtinut että pitäiskö lähteä johonkin ja jos, niin mihin ja miten.

Tiesin, että jos lähden, haluun lähteä au pairiksi. Tykkään lapsista ihan hirmusesti, mulla on kokemusta lapsista paljon ja ennen kaikkea se on helppo ja turvallinen tapa lähteä toiselle puolelle palloa ja antaa oikeesti kunnon kokemuksen paikallisesta kulttuurista. Tiesin myös, että haluisin löytää kristityn perheen, koska olis helpompaa elää perheen kanssa, joka jakaa saman uskon. Joten aloin googlailla ja löysin järjestön nimeltä christian au pairs. Parin tunnin kuumeisen pohdinnan jälkeen lähetin jännitystä tihkuen mun hakemuksen! Maavaihtoehdoista päädyin jenkkeihin. Vaihtoehtoja olis ollut Australia, Canada, Britit ja Usa. Britit - liian lähellä, sinne voi matkustaa muutenkin. Plus en haluu paleltua brittiläisissä huonosti rakennetuissa taloissa talvella, hah :D Australia olis ollut myös cool, mut jotenkin aattelin et ei ehkä nyt (mikä onkin hyvä, nimittäin tässä kun oon asioita selvitellyt, niin mun lääkityksien sinne järkkääminen olis ollut miljoona kertaa haastavampaa kuin jenkkeihin). Canadaakin pohdein, mutta tulin tulokseen etten halua päätyä alueelle missä puolet ihmisistä puhuu ranskaa, kun en ymmärrä sitä sanaakaan. Joten jenkkilä jäi oikein hyväksi vaihdoehtoksi!

Alussa oli iso kasa paperisotaa tehtävänä, piti ravata lääkärissä, oli haastattelua järjestön kanssa ja piti hankkia todistuksia lastenhoitokokemuksesta. Kesäkuun lopussa perheen metsästyksestä tuli todellista, kun olin vihdoin saanut kaikki paperihommat mun viralliselle jenkkijärjestölle valmiiksi. Toi christian au pairs on siis amerikkaan mentäessä vain välikäsi, koska jenkkeihin voi lähteä vain virallisten hyväksyttyjen järjestöjen kautta. Mulle valikoitui järjestöksi sellanen kuin expert au pair. Christian au pairs hoitaa kaiken yhteydenpidon niiden kanssa ja perheet löytää mut sekä expertin profiilin kautta että ottamalla suoraan yhteyttä christian au pairsiin. Mulle tulikin muutamia yhteydenottoja heti seuraavalla viikolla ja puolet näistä oli expertin kautta ja puolet sitten christian au pairsin kautta. Jotenkin näistä mikään ei kuitenkaan tuntunu mätsäävän. Oli ihan kivankuulosia perheitä, mut mikään ei kuulostanut täydelliseltä.

Heinäkuun puolenvälin jälkeen sain viestin kalifornialaisesta perheestä, joka etsii au pairia. Juttelin ensin christian au pairsin kanssa tästä perheestä, kun niillä on vähän erilainen tilanne perheessä tällä hetkellä ja valintaprosessi oli sen takia astetta hienovaraisempi. Kun olin varmistanut, että haluan puhua enemmän tän perheen kanssa, niin sovittiin skype-treffit perheen iskän kanssa. Fiilis sen jälkeen oli vähän jäätävä ja jäätynyt ja olin ihan varma että ne vihaa mua :D Mutta kuinkas ollakaan, sain sähköpostin että tälle iskälle jäi tosi hyvä fiilis musta ja se haluaisi, että tapaan sen vaimon ja voitaisiin jutella. No, skypetin sitten tän äidin kanssa ja se oli aivan supermahtavaa! Niiden perhe kuulostaa ihanalta ja oikeastaan lähestulkoon jokainen mun rukoustoive, joita mulla perheen suhteen oli ollut, toteutui ihan kirjaimellisesti. Perheessä on 10 v poika ja 13 v tyttö. Tilanne perheessä on tosiaan aika hurja, kun toinen lapsista sairastaa todella vaikeesti tällä hetkellä. En viitsi kertoa sen enempää, mutta tilanne ei oo ihan your-typical-aupair-family. Mutta oon silti varmoilla fiiliksillä siitä, että tää on just se mulle tarkoitettu perhe. Helppoa ei varmasti tuu olemaan, mut God is with me!

Anyways, that's my story. Nyt pitäis tehdä miljoonat järjestelyt ja joskus elokuun lopun ja syyskuun alun huudeilla meikä suuntaa sitten näillä näkymin kohti kaliforniaa! Toki pessimisti mussa kelaa, et mikä kaikki voi mennä pieleen ennen lähtöä. Vielä on niin iso kasa tehtävää ja yks viisumi hankittavana. Uskon varmasti vasta sitten ku istun lentokoneessa nenä kohti usaa. Mutta wuupwuup!!! Oon aika innoissani ja toivon että asiat menis tästä eteenpäin smoothly, as they say. Niin että jos joku tarvii kämppää/huonekaluja/omistaa isoa varastoa jota vois lainata, niin ota rohkeesti yhteyttä! Myynnissä olis parit mööbelit ja loput pitäisi saada tungettua vuodeksi varastoon jonnekin.

Stay tuned!

- E

Maata näkyvissä, ohoi!

Moikka moi!

Tää postaus antaa ehkä vinkin siihen miksi oikeesti perustin blogin. En haluu spoilata enempää, kun kaikki ei oo vielä ihan 100 prosenttisen varmaa, mut looking good!

Elämässä täytyy joskus uskaltaa ottaa vähän riskejä. Olis ihan tylsää vaan mennä turvallisinta ja helpointa tietä, vaikka se oliskin tosi helppoa. Elämä on täynnä erilaisia polkuja, erilaisia reittejä. Ylämäkiä, alamäkiä, peltoa, metsäpolkuja, valtateitä. Välillä tuntuu et mennään liiankin lujaa ja vuoristorata ei pysää millään. Välillä taas tuntuu, et aika matelee, eikä edes maailman vahvin mies saa työnnettyä sitä nopeammin eteenpäin.

Oon aina ollu tyyppi, joka haluu nauttia elämän parhaista puolista. Tykkään niistä pienistä hetkistä, jotka kruunaa arjen omalla hienoudellaan. Se hiljainen hetki, kun aamulla saat istua kahvikupin ääreen. Se hetki, kun aurinko paistaa työmatkalla aivan täydellisesti. Se hetki, kun joku hymyilee sulle kaupassa. Mikä tahansa hetki. Kun pysähdyt paikallesi ja katot ympärillesi, näät varmasti kauneutta jossain, kun vaan osaat etsiä. Samalla oon ollu tyyppi, joka tykkää siitä turvallisesta, mutta haaveilee koko ajan enemmästä. Nyt näyttää melko varmasti siltä, että oon ottamassa kohta loikkaa tuntemattomaan! Ja se tuntuu aika siistiltä!

Jos mä oon elämässä jotain oppinut, niin sen, että elämä tuskin tulee menemään niin kuin ite suunnittelet. Elämä on täynnä mutkia ja yllättäviä kaarteita, joita on ihan mahdotonta ennustaa. Jos ajaa satasta koko ajan, saattaa hyvinkin ajaa mutkan suoraksi - tai jopa pahempaa. Kannattaa siis välillä hiljentää vauhtia ja kuunnella, tarkastella että mihin mä oonkaan matkalla?

Life is a mystery, sen mä tiedän. Mutta pala palalta, askel askeleelta mun lähitulevaisuuteni alkaa pikkuhiljaa näyttää selkeämmältä. Stay tuned to know more!

- E