Time flies so fast! Tuntuu että päivät kulkee ihan sairaan nopeesti ohi. Clayton alkaa tuntua pikkuhiljaa jo aika kodikkaalta. Kalifornia puolestaan on ihana. Täällä on niin paljon nähtävää ja niin paljon tehtävää, ettei pieni suomalainen edes ymmärrä! Maisemat on kauniita ja ihmiset on hyväntuulisia ja rentoja. Viikonloppuna ajoin viisikaistaisella, ruuhkaisella freewaylla katsellen tienviittoja, jotka sanoi muun muassa Los Angeles ja San Francisco. Tuli aika mieletön fiilis. This is it. I'm living my dream.
En sano, että kaikki on ruusuilla tanssimista ja kultareunusteisia astioita, mutta viihdyn täällä ihan mielettömän hyvin. Tottakai kotia ja suomea on välillä ikävä. Työt ei aina ole ihan helpoimmasta päästä, vaan viikolla fiilis on usein aika väsynyt ja rättipoikki. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois.
Viime viikonloppu oli aika täydellinen ja sen voimalla oon liidellyt koko alkuviikon, vaikka univelka on sanoinkuvaamaton. Lauantaina oli luvassa leffa, pizzailta sekä seikkailua pikkuisessa Claytonissa kivojen kuvien ja auringonlaskun perässä. Sunnuntaina suuntasin South Baylla asuvien suomityttöjen kanssa kuuluisaan Santa Cruziin. Oli mieletön kulttuurishokki tavata suomalaisia pitkästä aikaa! Oli kyllä niin huippua, kun ei tarvinnut pohtia kulttuurisia eroja kaikessa toiminnassa, vaan oli niiiin helppo toimia. Suomalaisten kanssa on vaan niin helppoa. Musta tuntuu että varsinkin nää jenkit toimii niin korkealla taajuudella, että niiden seurassa oleminen on välillä aika uuvuttavaa. Ne puhuu ihan koko ajan. Ne ei ymmärrä, että suomalainen voi istua hiljaa vaikka viisi minuuttia eikä se tarkoita että joku on vialla. :D
Clayton, CA
Hiekkaa varpaissa, meren tuoksu, tukka silmillä ja vapaus sydämessä. Katselin tänään merta ja tajusin, että se on kyllä niin mun elementti. Voisin tuijottaa laineita loputtomiin. Tuntuu kuin hengittäisi sisään elämää, raikkautta ja rauhaa.
Parasta on mennä spontaanisti uimaan ja napata aaltoja. Oltiin varmaan hyvä näky omituisissa uimavarusteissamme - varautuminen ei ollut kaikilla ihan 100 prosenttista. Capitolassa aallot oli niin suuria, että välillä ne hukutti sut alleen ja pyyhkäisi ylitse.
Parasta on olla spontaani ja tehdä asioita on a whim. Heittäytyminen on parasta. Uimisen jälkeen oltiin itse kukin ihan tuskasen hiekkaisia ja jättetiin muutama kilo hiekkaa vessan lattialle yrittäessämme siistiytyä kotimatkaa varten. Ite löysin hiekkaa korvasta vielä autossakin. Joku heitti kotimatkalla kysymyksen, että miten meni niin kun omasta mielestä? Mä tekisin kaiken uudestaan täysin samalla tavalla, hiekkakriisistä huolimatta. That's life. Imperfection makes it perfect.
Muistakaa nauttia elämästä joka hetki ja elää jokainen minuutti täysillä!
Love, E
