I am not scared to jump, I am not scared to fall

Time flies so fast! Tuntuu että päivät kulkee ihan sairaan nopeesti ohi. Clayton alkaa tuntua pikkuhiljaa jo aika kodikkaalta. Kalifornia puolestaan on ihana. Täällä on niin paljon nähtävää ja niin paljon tehtävää, ettei pieni suomalainen edes ymmärrä! Maisemat on kauniita ja ihmiset on hyväntuulisia ja rentoja. Viikonloppuna ajoin viisikaistaisella, ruuhkaisella freewaylla katsellen tienviittoja, jotka sanoi muun muassa Los Angeles ja San Francisco. Tuli aika mieletön fiilis. This is it. I'm living my dream. 

En sano, että kaikki on ruusuilla tanssimista ja kultareunusteisia astioita, mutta viihdyn täällä ihan mielettömän hyvin. Tottakai kotia ja suomea on välillä ikävä. Työt ei aina ole ihan helpoimmasta päästä, vaan viikolla fiilis on usein aika väsynyt ja rättipoikki. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois. 

Viime viikonloppu oli aika täydellinen ja sen voimalla oon liidellyt koko alkuviikon, vaikka univelka on sanoinkuvaamaton. Lauantaina oli luvassa leffa, pizzailta sekä seikkailua pikkuisessa Claytonissa kivojen kuvien ja auringonlaskun perässä. Sunnuntaina suuntasin South Baylla asuvien suomityttöjen kanssa kuuluisaan Santa Cruziin. Oli mieletön kulttuurishokki tavata suomalaisia pitkästä aikaa! Oli kyllä niin huippua, kun ei tarvinnut pohtia kulttuurisia eroja kaikessa toiminnassa, vaan oli niiiin helppo toimia. Suomalaisten kanssa on vaan niin helppoa. Musta tuntuu että varsinkin nää jenkit toimii niin korkealla taajuudella, että niiden seurassa oleminen on välillä aika uuvuttavaa. Ne puhuu ihan koko ajan. Ne ei ymmärrä, että suomalainen voi istua hiljaa vaikka viisi minuuttia eikä se tarkoita että joku on vialla. :D

Clayton, CA

 Santa Cruz, CA

Hiekkaa varpaissa, meren tuoksu, tukka silmillä ja vapaus sydämessä. Katselin tänään merta ja tajusin, että se on kyllä niin mun elementti. Voisin tuijottaa laineita loputtomiin. Tuntuu kuin hengittäisi sisään elämää, raikkautta ja rauhaa. 

Parasta on mennä spontaanisti uimaan ja napata aaltoja. Oltiin varmaan hyvä näky omituisissa uimavarusteissamme - varautuminen ei ollut kaikilla ihan 100 prosenttista. Capitolassa aallot oli niin suuria, että välillä ne hukutti sut alleen ja pyyhkäisi ylitse. 

Parasta on olla spontaani ja tehdä asioita on a whim. Heittäytyminen on parasta. Uimisen jälkeen oltiin itse kukin ihan tuskasen hiekkaisia ja jättetiin muutama kilo hiekkaa vessan lattialle yrittäessämme siistiytyä kotimatkaa varten. Ite löysin hiekkaa korvasta vielä autossakin. Joku heitti kotimatkalla kysymyksen, että miten meni niin kun omasta mielestä?  Mä tekisin kaiken uudestaan täysin samalla tavalla, hiekkakriisistä huolimatta. That's life. Imperfection makes it perfect.

 

Muistakaa nauttia elämästä joka hetki ja elää jokainen minuutti täysillä!

Love, E

Let your fears go and just enjoy the ride

St. Petersburg, Florida

Here we are. Training school on virallisesti alkanut ja ollaan asetuttu tänne Tampa Bayn alueelle hotelliin. Matkustuspäivä oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Opin päivän aikana sen, että yhden lennon myöhästyminen johtaa myöhästymiseen jatkolennolta. Tämä johtaa muutamaan stressin hetkeen ja ylimääräisiin sydämentykytyksiin. Lisäksi tämä luonnollisesti johtaa muutoksiin aikataulussa ja reitissä. Tämä johtaa siihen, että juokset London Heathrowlla terminaalista toiseen ja joudut käymään kahdessa ylimääräisessä turvatarkastuksessa. Tämä johtaa hikiseen ja väsyneeseen matkaajaan. Kaikki tämä johtaa tietysti siihen, että kun viimein pääset USAn kamaralle, on matkatavarat hukkuneet jonnekin matkan varrelle. Kun vihdoin luulet selvinneesi iloisesti perille istuessasi viimeisellä jatkolennolla, joutuukin viimeinen lento sään armoille, kun ukkosrintama piiskaa Tampaa. Laskeutumislupia ei jaella. Matka jatkuu vielä ylimääräiset puoli tuntia ja lopulta saavut perille yli neljä tuntia alkuperäisestä aikataulusta jäljessä. Ilman matkalaukkuja. Kello on niin paljon, että lentoyhtiöiden tiskit eivät ole auki, joten tämäkään ei ole niin simppeli homma. Lopulta löydät kuitenkin jonkun ihmisen, joka tietää asiasta jotain ja pääset nukkumaan. 

All in all, oli yllättävän helppo ja kivuton matkustuspäivä, enkä voisi olla iloisempi siitä, että oon vihdoin täällä! Niin ja laukutkin ovat jo saapuneet (tiistaina), eli ei tarvitse enää kärvistellä ilman tavaroita.

Nyt siis kouluttaudutaan St. Petersburgissa, Floridassa. Täällä on Hurricane season ja ilmakin on sen mukainen. Hurrikaani Erikan jäänteet on pyörineet tässä alueella ja tulleet alas sateena ja ukkosena. Täällä on lähinnä satanut, mutta Tampan alueella on ollut ukkosia ja sadetta niin paljon, että se on aiheuttanut jonkinsortin tulvia. Ollaan katseltu mun huonekaverin kanssa uutisia ja kummasteltu sitä, että mitä kaikkea mahdollista yhden maan alueella voi samanaikaisesti tapahtua.

Tää city on kyllä kaunis, se täytyy sanoa. Hassua miten täällä on palmupuita ja kaikkea ihan erilaista kasvustoa. Katujen vierustat kuhisee sisiliskoja! Training on alkanut hyvin ja on ollut kiva tutustua muihin au paireihin. Kaikki meistä lähtee kyllä ihan eri puolille usaa sitten loppupeleissä. Ollaan kyllä niin erilaisia ja niin eri kulttuureista, että on ollut aika huvittavaa yrittää toimia yhdessä porukkana. On ihan mielettömän hauskaa huomata miten eri tavoin eri maissa toimitaan.

Vapaa-ajalla ollaan syöty perus jenkkiruokaa (eli kaikkee epäterveellistä) ja käyty katselemassa kaupunkia. Tänään mennään yhden meidän järjestön regional representativen kanssa syömään meksikolaista ruokaa ja tavataan paikallisia au paireja. 

  

 Kaikki siis hyvin täällä auringon alla. Uusia seikkailuja odottaen! Vielä pari päivää täällä Floridassa ja perjantaina sitten nokka kohti Kaliforniaa :)

-E