En kyllä vieläkään tajua, että asun toisella puolella palloa. Oon nyt ollut täällä hiukan vajaa kuukauden, eikä yhtään tunnu siltä! Jotenkin en osaa edes käsitellä ajatusta siitä, että suomi on jossain kaukana ja mä oon täällä jossakin. Vähän kun unissakävelisin. Se on hassu tunne. Mulla on hyvä olla ja viihdyn täällä, mutta on vaan sellainen hassu olo, ettei kuitenkaan oikeen tiedä missä on. Yhtenä iltana telkkarissa joku totesi että "here in California we have..." ja mä jäin tuijottamaan telkkaria suu auki. Ai niin. Kalifornia. Mähän oon Kaliforniassa.
Kerta toisensa jälkeen mua hämmästyttää se, miten vähän ihmiset tietää suomesta. Multa on nyt kolme kertaa kysytty, että puhutaanko suomessa englantia äidinkielenä. Wait what? No ei todellakaan puhuta! Yllättävän monella on myös tarve kertoa, että I have relatives in Finland/my grandma was from Finland. That's totally fine, mutta sitten kun joku tulee kertomaan sulle että I have relatives in sweden/norway/russia/switzerland/whatever part of europe. I mean why?
Amerikkalainen how are you - kulttuuri puolestaan naurattaa mua päivä päivältä enemmän. Yhden saksalaisen tytön kanssa just jaettiin kokemuksia semi awkward -hetkistä tän asian parissa. Se on vaan suomalaiselle jotenkin aika hankala yhtälö. Paras hetki on ollut se, kun vaeltamassa ollessani vastaantuleva pysähtyi kysymään että how are you? Teki mieli vastata että why are you talking to me, I'm trying to hike here.
Yhden kulttuurisesti erilaisen ja huvittavan hetken koin myös kirkossa. Ensinnäkin voisin kertoa, että tämä kyseinen jumalanpalvelus oli suunnattu pelkästään nuorille aikuisille (n. 20-30-vuotiaille) ja paikalla oli arviolta ehkä noin 150 ihmistä. 150 nuorta aikuista kirkossa? I'm so not complaining! Mutta asiaan. Tiedättehän miten suomessa sut saatetaan laittaa nostamaan käsi pystyyn jos olet ekaa kertaa nuornteillassa? No, täällä sut seisotetaan koko porukan edessä ja joudut kertomaan kuka olet, miten oot eksynyt kyseiseen kirkkoon, mitä teet ja mikä on sun lemppari pumpkin dish. Great. Ja 150 ihmistä tuijottaa sua silmä kovana. No joo, itsehän koin tän lähinnä hyvänä juttuna, koska se varmisti sen että kaikki tiesi että mä oon uusi ja oli helppo tutustua moniin ihmisiin. Superlike siis!
 |
| Söpö Walnut Creek |
Viikko on hurahtanut aivan sairaan äkkiä ohi. Oon tavannut paria muuta au pairia, tutustunut lähiympäristöön lisää, tutustunut uuteen kirkkoon ja hankkinut salijäsenyyden. Sali vaikuttaa ihan hyvältä paikalta ja eniten tykkään siitä, että siellä on myös uima-allas, eli uiminen on helppo yhdistää treeniin! That's cool!
Silti, voi PULS rakas kuinka kaipaan sua jo nyt!
 | ||
Countrywood shopping center. Aivan sairaaaaan söpö paikka, mun viikon favourite place!
|
Teille jotka ette vielä tiedä: aloin lukemaan Percy Jackson - sarjaa, koska hostpojan kanssa ollaan kiistelty siitä, että onko Harry Potter parempi kuin Percy Jackson vai päinvastoin. Mähän tietysti tiedän, että HP voittaa PJ:n mennen tullen. L on eri mieltä, sen mielestä ei voi olla parempaa sarjaa kuin Percy Jackson. Mutta L ei ole vielä saanut lukea Harry Potter - sarjaa, joten se ei vaan vielä tiedä, että HP on oikeesti parempi. ;) Luettuani ekan Percy Jacksonin pysyn todellakin kanssani - Harry Potter on miljoona kertaa parempi! Ei PJ:kään huono ole, mutta ei se vedä millään vertoja J.K Rowlingin luomuksille.
 | ||
Claytonin tanssivat lapset.
Love, E
|
1 kommentti:
Ei hitto toi vaeltamisjuttu, et sillonkin täytyy jutella :D
Ompa siellä kivan näkösiä maisemia. Kesäisen näköstä.
Lähetä kommentti